Näin viimeyönä unta edellisessä postauksessa kertomastani pojasta ja kerron siitä nyt hieman tarinamuodossa. Olkoon pojan nimi nyt vaikka Joona, sillä minun on helpompi kertoa nimillä tarinaa.
Olin taksissa matkalla kotiin päin. Joonan naapurissa asui hyvä ystäväni, jonka luokse minun oli tarkoitus mennä, mutta olin melkein unohtanut sen. Huusin taksissa "SEIS" ja hyppäsin nopeasti Joonan perään pysäkille. Jäimme siihen kahdestaann, hymyilimme hetken toisillemme ja sydän läpätti rinnassani. Katsoin puhelinta, sillä meinasin soittaa kaverilleni voinko jo tulla, mutta hän oli jättänyt viestin, että hänellä kestäisi vielä jonkin aikaa. Siinä voivotellessani ja kertoessani tapahtuneen Joonalle, hän ehdotti että tulisin hänen luokseen odottamaan sillä aikaa. Epäröimättä lähdin hänen kanssaan. Joonan kotiin tullessani vastassa oli hänen perheenjäsenensä. Esittelin kaikille itseni ja he olivat hyvin iloisia nähdessään minut ja sanoivat "ai sinä olet se, vihdoinkin saamme tavata sinut"jne.. Siitä tuli hyvä mieli, sillä tästä tiesin, että Joona oli puhunut minusta muille. Hän oli hieman nolona, mutta jätti kuitenkin asian siihen, enkä minäkään ruvennut uteloimaan. Tämän jälkeen menimme hänen huoneeseensa, istuuduin hänen sängylleen ja juttelimme niitä näitä. Jo hänen katseena sai minut sulamaan, katsoin ja kuuntelin hänen sanojaansa silmiin kietoutuneena. Pikkuhiljaa otin hieman mukavamman asennon sängyssä, nyt siinä maaten. En tiedä mistä sain itseluottamusta sen verran, että hymyilin vienosti Joonalle. Hän ymmärsi viestin ja vilkuili takaisin. Hän kävi sammuttamassa valon, jolloin huoneessa oli hämärää ja tuli luokseni sänkyyn. Mitään epäröimättä vaivuimme kiihkeään suudelmaan, joka kesti ihanan kauan, mutta en olisi halunnut ikinä lopettaa. Joona oli jo varustautunut pidemmälle menoon, mutta epäröin, jolloin hän kunnioitti toivettani ja jatkoimme vain suutelua. Jonkin ajan päästä hetki vaipui pimentoon.
Uni jatkui hetken "tauoltaan". Olin nyt Joonan huoneessa yksin ja katsoin ulos ikkunasta. Hän oli siellä, huomasi minut ja vain hymyili. En saanut katsettani hänestä irti, seurasin vain hänen touhujaan. Mitään viisasta hän ei tehnyt, ainakaan muistaakseni, mutta muistan kuinka lumoutuneena katsoin hänen joka ikistä liikehdintäänsä. Olin siinä hetkessä niin onnellinen. Tämän jälkeen olimmekin yht'äkkiä minun kodissani ja Joona esittäytyi omille vanhemmilleni. Tilanne ei ollut jotenkaan yhtään luonteva kuin tavatessani Joonan vanhempia. Hän oli jotenkin omituisen oloinen ja hyvin ärsyttävän syrjääntynyt. Ei oikein puhunut mitään ja ei ottanut kantaa asioihin, oli vain kivikasvona vieressäni. Tämä sai vanhempanikin jotenkin ärtyneen näköiseksi ja koko tilanne oli minulle vaivaantunut ja tukala. Olisin halunnut että hän olisi ollut sosiaalisempi ja iloisempi tavatessaan vanhempani. Koko tilanne meni ihan piloille. Tähän hetkeen, tähän tunnelmaan uni sitten loppui.
Mä olen aina uskonut, että unilla on jonkinlainen tarkoitus. Elämän
tapahtumat ja tunteet heijastuvat uniin, mutta joskus niitä on vain
vaikeampi tulkita. En oikein osaa sanoa, mistä tämä viimeinen tunnelma unessa johtui. Olin niin äärettömän onnellinen ollessani Joonan kanssa, mutta jotenkin, tämä hetki vanhempieni kanssa sai minut epäröimään. Olen koko päivän miettinyt unta, mistä tämä oikein johtui. Sillä on joku tarkoitus, tiedän sen. Jokin varoittaa minua hänestä. Ristiriitaiset tunteet mylläävät sisälläni, mutta toistaiseksi voimakkain niistä on kuitenkin sokea rakkauden tunne.♥
